EL Sotkamon Äijät tarinoivat -ryhmä kokoontui keskiviikkona 28. tammikuuta kuulemaan Kainuun Osuusmeijerin palveluksessa 1970-luvun alusta lähtien toiminutta Taavi Tainijokea.
Sotkamossa yli 100 vuotta jatkuneen meijeritoiminnan historia oli mielenkiintoinen. Aihe olikin kerännyt paikalle ravintola Kämpän kabinettiin 23 kuulijaa ja keskustelijaa.
Sotkamon Osuusmeijeri aloitti toimintansa 1905 paikallisena meijerinä, vuoden kuluttua siitä perustettiin Kajaanin Meijeri ja Myllyosuuskunta jonka nimi muutettiin myöhemmin Kainuun Osuusmeijeriksi.
Alusta lähtien tavoitteena oli Tainijoen mukaan jalostaa maitotilojen tuottama raaka-aine kuluttajille käyttökelpoiseen muotoon ja turvata näin maidontuottajien tulot.
Osuusmeijerien ideana oli tulouttaa jäsenilleen maidosta heidän tuottamansa maidon osuus toisaalta maksettuna maitotilinä ja toisaalta vuoden mittaan saavutettujen tulosten tuomasta voitosta voitonjakona ns. jälkitilinä ja osuuspääoman korkona.
Parhaimmillaan Kainuussa oli noin 6 000 maitoa tuottavaa ja meijeriin toimittavaa tilaa. Näin se oli sotien jälkeen merkittävä osa yhteiskuntaa ja mahdollisti myös elämän maaseudulla.
Uusi tehdas Sotkamoon 1961
Sotkamossa Kainuun Osuusmeijeri aloitti maidonjalostuksen valmistamalla maitopulveria ja muita maitotuotteita 1960-luvun alusta. Ensimmäisen maitoerän Sotkamon tehdas otti vastaan marraskuun 1. päivänä 1961.
Toimintansa alusta lähtien Kainuun Osuusmeijerin Sotkamon tehtaalla tehtiin aktiivista tuotekehitystoimintaa. Tämä oli tarpeen, jotta meijeriin toimitettu maito pystyttiin jalostamaan Kainuuta laajemmille markkinoille, sillä vain viidesosa meijeriin toimitetusta maidosta pystyttiin toimittamaan erilaisina jalosteina oman maakunnan alueelle.
Vuonna 1965 Kainuun Osuusmeijeri otti vastaa tuottajilta 70,4 miljoonaa litraa maitoa. Tästä valmistettiin 24 miljoonaa litraa maitonesteiksi, 2,3 miljoonaa kiloa voiksi, juustoleiviksi 0,06 miljoonaa kiloa ja maitojauheeksi 4,2 miljoonaa kiloa.
Kainuun juustoleipiä Sotkamossa tehtiin vuonna 1965 28 000 kappaletta ja 1970 noin 300 000 kappaletta. Kehitys oli huima. Parhaina vuosina Kainuun Juustoleivän myynti oli 1990-luvulla yli 600 000 kiloa.
Maidon keräilyssä Kainuun Osuusmeijeri oli edelläkävijä. Ensimmäinen keräilyä suorittava yhdistelmäauto rakennettiin meijerin omalla korjaamolla vuonna 1960. Pystökeräilyn huippu saavutettiin vuonna 1969, jolloin keräysmaidon määrä oli 79,6 miljoonaa litraa. Keräilyn toteuttamiseen tarvittiin 144 autoa ja 213 miestä. Ajoa kertyi yhdessä päivässä 12 441 kilometriä.
Taistelu oman meijerin puolesta
Lähes kahden vuosikymmenen ajan Kainuun Osuusmeijerin toimitusjohtajana vuodesta 1955 lähtien työskennellyt Paavo Jauhiainen näki jo 1970-luvun lähestyessä osuusmeijeritoiminnan rakenneuudistuksen merkkejä. Ensimmäiset julkiset puheenvuorot rakenneuudistuksesta käytiin kuitenkin vasta vuonna 1983. Syksystä 1986 lähtien käytiin kiihtyvää keskustelua osuusmeijereiden lukumäärän vähentämisestä sadalla. Puhuttiin jopa 20–30 osuuskunnan järjestelmästä.
Taavi Tainijoki kertoi, että noissa suunnitelmissa oli lopettaa Sotkamon tehdas, joka työllisti parhaimmillaan 300 henkilöä ( kaikki KOM:n toimipisteet yht. n. 400 ).
Vuonna 1978 toimitusjohtaja Martti Puhakka oli todennut maidontuotannon suuren merkityksen Kainuulle. Sen pohjalta meijeri oli kehittänyt yhteistyötä Pohjanmaan suuntaan ja naapurimeijereiden kanssa oli valmius kehittää työnjakoa.
Näin kainuulaiseen maitotalouden kokonaisnäkemykseen kuului kestävän aluetalouden tukeminen, koska aluetalous puolestaan tuki maitotaloutta.
Jo pitkään yhteistyötä tehnyt Sotkamon Osuusmeijeri yhdistyi Kainuun Osuusmeijeriin 1.1.1991.
Taavi Tainijoki kertoi, että Sotkamon Osuusmeijerin toimitusjohtaja Rakel Paavoseppä kävi jokaisen osuuskunnan jäsenen luona kertomassa sopimuksen ehdoista ja varmisti näin yhdistymisen.
Samana vuonna käynnistyi suurempi rakennemuutos, kun Pohjois-Savossa aloitti useiden meijereiden sulautuma, Osuuskunta Promilk. Vuotta myöhemmin myös Kainuun Osuusmeijeri liittyi ryhmittymään.
Toukokuussa 1992 Promilkin toimitusjohtajaksi nimitettiin Kainuun Osuusmeijerin toimitusjohtajana toiminut Tuomo Keurulainen. Hänen seuraajakseen valittiin aikaisemmin meijerin kehityspäällikkönä toiminut Matti Torppa. Torppa ilmoitti tuoreeltaan, että haluaa meijerin jatkavan toimintaa itsenäisenä.
Samana vuonna Valio muuttui osakeyhtiöksi.
Kamppailu Valion kanssa
Vuonna 1993 markkinointisopimuksella turvattiin Kainuun Osuusmeijerin tuotteiden valtakunnallinen markkinointi ja Sotkamon terminaalivaraston säilyminen osana Valion valtakunnallista materiaalitoimintoverkostoa.
Valion tarjoamat kehittymisvaihtoehdot ei pidemmällä aikavälillä sopineet Kainuun Osuusmeijerille, joka päätyi esittämään valtakunnalliselle yhtiölle markkinointisopimusta ilman sitoutumista Valion päättämään alueelliseen tuotannon rationalisointiin. Kainuulaisten tavoitteena oli säilyttää maakunnalle tärkeä meijeritoiminta, joka työllisti noin 400 henkilöä.
Osuusmeijerin hallitus antoikin jo alkuvuodesta 1993 meijerin johdon tehtäväksi selvittää vientihankkeiden tilanne siltä varalta, että osuusmeijeri joutuu eroon Valiosta.
Syys-lokakuun aikana 1993 käytiin Valio Oy:n, Promilkin ja Kainuun Osuusmeijerin välillä neuvotteluja, jotka alkoivat näyttää tuloksiltaan huonolta. Syyskuussa Osuusmeijeri teki vielä tarjouksen Valiolle, mutta ryhtyi samalla valmistelemaan omaa vaihtoehtoaan jatkaa itsenäisenä omalla tuotemerkillä. Silloin tilattiin Viestintätoimisto CIS:ltä tuotemerkkiehdotus.
Marraskuun 22. päivänä 1993 Valion hallitus saapui Sotkamoon neuvottelemaan Kainuun Osuusmeijerin hallituksen kanssa. Valion tavoitteena oli sulauttaa Osuusmeijeri valtakunnalliseen yhtiöön.
Samana päivänä Kainuun Osuusmeijerin hallitus päätti yhteistyöneuvottelujen jälkeen yksimielisesti irtisanoa alueellisen yhteistyön myynnin ja jakelun osalta. Neuvotteluja kuitenkin vielä jatkettiin, mutta 17.1.1994 Kainuun Osuusmeijerin hallitus hyväksyi alueellisen yhteistyön purkamisen Valion kanssa ja kaluston takaisin oston aikaisemmin tehdyn sopimuksen mukaisesti.
Kun sopimus Valion kanssa oli purkautunut, ryhtyi Kainuun Osuusmeijeri toimiin. Tammikuun lopulla 1994 meijeri julkisti Aito-tuotemerkin. Myöhemmin samana vuonna esiteltiin myös vähälaktoosisten tuotteiden tuotemerkki Into.
Samalla kun Kainuussa kehitettiin omaa toimintaa, monet lähialueiden pienet meijerit taistelivat omasta asemastaan maidonjalostuksen piirissä. Painostus Valioon liittymiseen oli kova.
Samaan aikaan kun Kainuun Osuusmeijeri laajensi yhteyksiään Pohjanmaan suuntaan, meijerin johto pohti suhteiden rakentamista myös rakentamista muiden Valion ulkopuolelle jääneiden meijereiden ja Ingman-ryhmän kanssa. Toukokuussa 1994 syntyikin yhteistyösopimus Ingman Foods Oy:n kanssa Ingman-tuotteiden myynnistä Kainuun Osuusmeijerin lähialueella.
Myös muut Valio-sopimuksen ulkopuolelle jääneet meijerit aloittivat keskinäisen yhteistyön neuvottelut. Syntyi Kymppimeijerit-niminen ryhmä, johon kuului aluksi Kainuun Osuusmeijerin lisäksi yhdeksän muuta meijeriä. Vuonna 1997 lukumäärä oli 13.
Kainuun Osuusmeijeri oli voimansa yhdistäneistä meijereistä suurin. Se käsitteli vuonna 1995 99,7 miljoonaa litraa maitoa. Siitä omien tuottajien osuus oli 75,7 miljoonaa litraa.
Aito ja Into -tuotemerkit
Vuoden 1994 aikana Kainuun Osuusmeijerin Aito- ja Into -tuotemerkit levisivät markkinoille. Maitomarkkinat olivat kuumenneet heti vuoden 1994 alussa. Silloin Valio tuli Kainuuseen ja aloitti hintakilpailun. Kainuun Osuusmeijeri vastasi haasteeseen keväällä ja tunkeutui puolestaan pääkaupunkiseudulle. Valion kilpailukeinot olivat kovia myös muiden Kymppimeijereiden alueilla.
Kilpailu kävi niin kovaksi, että Valio joutui kilpailuviraston tutkinnan kohteeksi, kun se pyrki estämään pienempien meijereiden menestymisen markkinoilla.
Kilpailuviraston päätöksen mukaisesti Valio oli toiminut markkinoilla kilpailulain vastaisesti ja sille esitettiin kolmen miljoonan markan seuraamusmaksua eli sakkoa. Kilpailuneuvosto oli samaa mieltä, mutta nosti maksettavan sakon määrää viiteen miljoonaan markkaan. Korkein hallinto-oikeus vahvisti kilpailuneuvoston päätöksen.
Kainuun Osuusmeijerin markkinointi oli tehokasta. Syksyllä 1995 tehdyn tutkimuksen mukaan jo ¾ kuluttajista tunsi Aito-tuotteet niillä alueilla, joilla ne olivat myynnissä.
Kilpailu markkinoilla oli kovaa. Vuoden 1994 loppuun mennessä Valio oli vallannut Kainuun Osuusmeijerin markkina-alueesta viidenneksen. Perinteisen toiminta-alueen osuus oli vuonna 1996 kaksi kolmannesta Kainuun Osuusmeijerin maitonestekaupasta. Lopusta pääosa myytiin pääkaupunkiseudulle ja Keski-Suomeen, jossa markkinaosuus oli noussut 15 prosenttiin.
Koko maan maitonestemarkkinoista Kainuun Osuusmeijerin osuus oli lähes 9 prosenttia.
Osuusmeijerin talouden kannalta oli merkittävää, että parasta katetta antavien maitonesteiden osuus myynnistä oli kahdessa vuodessa kasvanut yli 80 prosenttiin. Aikaisemmin myynnin pääosa oli koostunut maitojauheista ja voista.
Jatkuvaa kädenvääntöä
Maitotuotemarkkinoilla oli koko ajan erilaisia yhteistyökuvioita, joissa Valio ja suuret osuusmeijerit väänsivät kättä. Kainuun Osuusmeijerin kannalta oli huono asia, että Kärsämäen Osuusmeijeri tärkeänä maidonlähettäjänä menetettiin kesän ja syksyn aikana vuonna 1997 käytyjen neuvotteluiden jälkeen Pohjolan Maidon jäseneksi. Näin Kainuun Osuusmeijerin ainoaksi mahdollisuudeksi jäi yhteistyön aloittaminen Maito-Pirkan kanssa. Hallitus katsoi sen pienemmäksi pahaksi kuin toiminnan supistamisen.
Kainuun Osuusmeijerin ja Maito-Pirkan neuvottelut etenivät varsin nopeasti ja ne perustivat 3.11.1997 Aito Maito Fin Oy -nimisen yhtiön hoitamaan yhteistä markkinointiaan. Uuden yhtiön toimitusjohtajaksi nimitettiin Kainuun Osuusmeijerin johdossa ollut Matti Torppa. Torpan seuraajaksi kainuulaismeijerin toimitusjohtajaksi valittiin tuotantojohtaja Taavi Tainijoki.
Vuonna 1998 vahvistuneen Aito Maito Oy:n osakasmeijereiden keräämä maitomäärä kohosi lähes 200 miljoonaan litraan. Maitotuotteensa meijerit myivät markkinointiyhtiön kautta Aito- ja Into-tunnuksin. Maidonkeräilyn ja jalostuksen yhteistyömeijerit hoitivat tahollaan omaan lukuunsa.
Aito Maito Fin epäonnistui kilpailluilla markkinoilla tavoitteissaan. Pirkanmaankin maitomarkkinat jäivät valtaamatta. Vuoden 1998 lopussa sen markkinaosuus oli vain 15 % eli huomattavasti pienempi kuin asetettu 50 %:n tavoite.
Kainuun Osuusmeijerin kannalta Aito Maito Fin ei pystynyt toteuttamaan sille asetettuja tavoitteita. Lisäksi osoittautui, ettei yhtiökumppani Maito-Pirkka ollut yhtä sitoutunut tavoitteisiin. Myös työmoraali ja tuottavuus olivat Pirkanmaalla alhaisemmat kuin Kainuussa.
Aito Maito Fin -tarina jäi lopulta lyhyeksi. Vuoden 1999 lopussa osakkaat päättivät palata Valion ruotuun, kun raaka hintakilpailu ja ilkeäksi puhjennut henkien taistelu veivät voiman ja puhdin. Lisäksi päätökseen vaikuttivat suhdanteet ja muut olosuhdemuutokset. Oleellista oli kuitenkin, että Kainuun ja Pirkanmaan meijereiden yhteiset eväät eivät olleet riittävän vahvat.
Takaisin Valion kumppaniksi
Vuoden 2002 lopussa Kainuun Osuusmeijerin maidonlähettäjien määrä oli laskenut vuoden 1993 1 695 lähettäjästä 283 lähettäjään, mutta toimitetun maidon määrä oli noussut 73,6 miljoonasta litrasta 76,9 miljoonaan litraan. Tuotanto oli edelleen tehokasta ja kannattavaa.
Vuoden 1999 joulukuun puolivälissä pidetty hallintoneuvoston kokous päätti markkinamuutosten vuoksi yksimielisesti vuokrata teollisuutensa Valio Oy:lle.
Päätös ei toteutunut heti. Pitkien ja värikkäiden neuvottelujen jälkeen Kainuun Osuusmeijerin hallitus hyväksyi vuonna 2000 sopimuksen tuotantolaitoksen vuokraamisen Valiolle. Vuokraus astui voimaan syyskuun alussa 2000.
Loppuvaiheessa toimitusjohtaja Taavi Tainijoen osuus neuvotteluissa oli keskeinen, kun Valion päätöksentekijät vieroksuivat Kainuun Osuusmeijerin päättäjiä ja olivat asenteellisia aikanaan omille teilleen lähteneitä miehiä kohtaan.
Lähteet:
Taavi Tainiojoen esitys EL Sotkamon Äijät tarinoivat -kokoontumisessa 28.1.2026
Sakari Virtasen kirja Maidon vuosisata, Kainuun Osuusmeijeri 1906–2006
